Virkkalan torvisoittokunta "Kaiku" vuodesta 1907 1930-luvulle asti Virkkalan työväenyhdistys perustettiin vuonna 1905 ja alku- innostus oli suuri niin täällä Virkkalassa, Lohjankylässä kuin koko maassakin. Vuonna 1906 oli Virkkalan työväenyhdis- tyksen jäsenmäärä peräti 250 henkeä, ollen näin suurempi kuin Lohjankylän jäsenmäärä, joka oli tuona vuonna 197 henkeä. Toimintaa laajennettiin monenlaisiin harrasteisiin ja vapaa-ajanviettoihin, ja jo heinäkuussa 1905 ryhdyttiin Virkkalassa hankkimaan "kapistuksia" iltamia ja juhlia varten. Lauluseura perustettiin maaliskuussa 1906, ja huhtikuussa 1906 päätettiin paikkakunnalle perustaa urheiluseura1. Samoin näytelmätoiminta alkoi heti alussa vireänä, ja kulissien maalaamiseen käytettiin paljon aikaa ja vaivaa. Tähän kaikkeen nähden ryhdyttiin oman torvisoittokunnan perustamiseen suhteellisen myöhään, vasta vuonna 1907. Yksi syy saattoi olla torvien kalleus, ja suurin osa pääomista oli sidottu tuolloin Tietolan rakentamiseen, joka valmistui vuonna 1907. Muutenkin oli ensimmäinen työväenliikkeen innos- tus hiipumassa, ja Virkkalankin työväenyhdistyksen jäsenluku oli laskemassa, ollen vuonna 1907 enää 155, vuonna 1908 150 ja vuonna 1909 69. Varsinainen pohjanoteeraus oli vuonna 1915, jolloin Virkkalan työväenyhdistyksen jäsenluku oli vaivaiset 25 henkeä. Mutta vielä 1907 oli jäsenpotentiaalia ja intoa torvisoittokunnan perustamiseen, sillä mitäpä olisi työväenyhdistys vuosisadan alussa ollut ilman omaa komeata torvisoittoa! Ensimmäisen kerran asiasta keskusteltiin Virkkalan johtokunnan kokouksessa 28.2.1907, ja asia päätettiin esittää yleiselle kokoukselle. Tuossa yleisessä kokouksesa 3.3.1907 päätettiin perustaa seitsemänhenkinen torvisoittokunta. Samoin valittiin seitsemänhenkinen komitea (ilmeisesti mahdolliset soittajat) perustamaan soittokunnan. Sen tehtäviin kuului hankkia torviin kuuluvat rahat ja lopuksi vielä ostaa ne. 1 Tosin vasta helmikuussa 1908 laadittiin urheilu- ja voimisteluseuran "Tömistys" säännöt. Ja sen seuraajan voimistelu- ja urheiluseura "Syöksyn" säännöt hyväksyttiin 9.11.1913. VTY kuukausikokoukset 23.2.1908, 9.11.1913. Kaikesta päätellen innostus oli suuri tuossa seitsikossa, sillä jo 4.4. luettiin soittokunnan säännöt johtokunnan kokouk- sessa. Hyväksyminen jätettiin yleiselle kokoukselle, mikä kui- tenkin valitsi vielä viisimiehisen komitean sääntöjä laatimaan (Hj.Siren, D.J.Lindh, K.Hagelberg, K.Lindstedt, Kr.Wesa). Samassa kokouksessa 5.5. todettiin, että perustava komitea oli täyttänyt sille määrätyn tehtävän ja jo ostanut torvet! Soitto- kunnan johto jätettiin torvisoittokunnan johtokunnan järjestet- täväksi. - Hieman raskaalta tuntui hallinto yhden torvisoitto- kunnan ympärillä. Sääntöjä käsiteltiin sitten vielä työväenyhdistyksen johtokun- nan kokouksessa 14.5. ja hyväksyttiin lopullisesti yleisessä kokouksessa 15.6. Tuolloin pykäliä oli kertynyt kaikkiaan 16. Samalla valittiin yhdistyksen puolesta torvisoittokunnan hallintoon Axel Björkman, Karl Wirtanen ja J.Nyqvist. Tähän asti näyttää hyvältä torvisoittokunnan perustaminen, huolimatta raskaasta paperityöstä, mutta ongelmaksi muodostui heti näin alkutuimaan raha. Se, että torvet saatiin hankittua näin nopeasti, johtui siitä, että torvien ostoon valittu ko- mitea laittoi omia rahojaan likoon. Tosin työväenyhdistys oli järjestänyt keräyksen torvien hankkimiseksi, mutta ilman vapaaehtoista komitean jäsenten lainaa hankkiminen olisi saattanut venyä pitkällekin. Ehkä se olisi ollut parempikin... Torvisoittokunta kärsi nyt heti alussa akuutista rahapulasta, ja jo 13.5.1907 joutui yhdistys lainaamaan sille 50 markkaa. Jo heinäkuussa pidettiin työväenyhdistyksen johtokunnassa kriisikokous torvisoittokunnan rahapulan tähden, ja mukana oli torvisoittokunnan hallinnon jäseniä (15.7.) Siellä poh- dittiin soittokunnan sisäistä tilaa ja mitenkä sen menesty- minen olisi mahdollista. Rahapulan lisäksi lienee yksi syy vaikeuksiin ollut kunnollisen johdon puuttuminen, kuten yleisessä kokouksessa myöhemmin 11.8. todettiin. Joka tapauk- sessa ratkaisua ei löydetty ja työväenyhdistyksen johtokunta päätti 1.8. jättää torvet toistaiseksi taloudenhoitajan haltuun. Yleinen kokous vahvisti tämän 11.8. :"..pidetään torvet taloudenhoitajan huostassa siksi kun se voidaan uudel- leen henkiin herättää, joka olisi toivottavaa mitä pikemmin!" Huutomerkkejä ei liiemmälti löydy työväenyhdistyksen asia- kirjoista, mutta tässä torviasiassa kyllä. Niille, jotka olivat laittaneet omia rahojaan torviin, lupasi samainen kokous työväenyhdistyksen puolesta takauksen ja 5%:n koron. Tietys- ti tämä oli parempi kuin ei mitään, mutta asioiden saama käänne oli varmasti suuri pettymys näille rahojaan asiaan laittaneille. Eipä näin ollen ollut mikään ihme, että torvisoittokunnan puheenjohtaja Karl Lindstedt1 esitti jo 19.8. työväenyhdis- tyksen johtokunnalle kysymyksen "josko T.y. vois myydä koko torvet" niille henkilöille omaksi, jotka olivat niitä työväenyhdistyksen soittokunnassa soittaneetkin. Johtokun- nalla ei ollut mitään myyntiä vastaan, ja yleinen kokous myös hyväksyi tämän 23.8. Samoin yleinen kokous valitsi työväen- yhdistyksen puolesta komitean järjestämään myyntiä. Hinnan oli oltava sama kuin torvia ostettaessa, lisäksi kirjoite- tuille nuoteille laskettaisiin hinta. Kaupan seurauksena torvisoittokunta tulisi työväenyhdistyksestä riippumattomaksi. Tässä vaiheessa Virkkalan työväenyhdistys suhtautui asiaan kylmästi liikeasiana. Yleinen kokous edellytti 23.8., että kun kauppakirja tehdään, on ostajien hankittava myyntitilai- suuteen ne henkilöt, jotka torvien ostoa varten aiemmin lainasivat rahaa työväenyhdistykselle, ja laina siirtyisi ostajille. Vapaaehtoisten torvikeräysten tuotot jäisivät työväenyhdistyksen hyväksi. Mikäli nyt suunnitellut kaupat eivät toteutuisi olisi myyntikomitealla valta myydä ne kenelle vain. Pohjahintana oli se mikä torvista oli mak- settu niitä ostettaessa. Yleinen kokous käsitteli myyntikomitean laatimaa kauppakirjaa 8.9.1907. Tuolloin soittokunnan puolelta kysyttiin, miksi myyntikomitea vaatii takausta sille summalle, mikä olisi maksettava työväenyhdistykselle. Tätä ehtoa pyydettiin peruuttamaan, koska muuten kaupasta ei tulisi mitään soitto- kunnan puolesta. Komitea puolestaan ilmoitti kyseessäolevan summan olevan niin suuri (252,65), ettei sitä voi jättää ilman takausta. Yleinen kokous ei myöskään myöntynyt takaus- ta poistamaan. 1 Karl Lindstedt: Karl August Lindstedt, s. 1882. Tiedon kertoi Kalle Vuorinen, Virkkala. Soittokunta alkoi toimia itsenäisenä heti; jo syyskuulta on työväenyhdistyksen kassakirjassa maininta kolmen markan huoneenvuokrasta "torvensoitosta". Ja myyntikomitea ilmoitti 14.10 torvikaupan sovitun siten, että "Kaikusoittokunnalta" oli saatu vaadittu hinta eli se minkä torvet olivat yhdistyk- sellekin maksaneet (aiemmin mainittu 252,65). Tämä summa oli myönnetty kuuden kuukauden velkakirjalle 5%:n korolla, ja takaajina olivat soittokunnan puolesta Edvard Gröndahl ja Karl Lindstedt. Tilinpäätöksessä 1.1.1908 on työväenyhdis- tyksellä saatavia 256,-, eli summaan oli lisätty korot. Ja 6.3.1908 maksoi Kaiku soittokunta velkansa, nyt jo 258,95. Karkeasti koron mukaan laskien voidaan ajoittaa Kaiku torvisoittokunnan syntyminen syys-lokakuuhun 1907. Voi tie- tysti kyseenalaistaa torvisoittokunnan itsenäisyyden, sillä jatkossakin oli torvisoittokunta sangen riippuvainen Virk- kalan työväenyhdistyksestä, sekä harjoitustilojen että erityisesti sen vuoksi, että torvisoittokunnan tilaajista ja tarvitsijoista lienee työväenyhdistys ollut merkittävin jatkossakin. Joulukuussa esitti Kaiku soittokunta ehdotuksen, että soitto- kunta saisi käyttää jotain Tietolan huoneista harjoituksiin kolme kertaa viikossa. Vuokraa soittokunta maksaisi 5 markkaa. Tilojen vuokraamiseen suostuttiin, ja Kaiku pyysi lisää harjoitusaikaa tammikuussa 1908. Tähän johtokunnan kokous suostui monien puheenvuorojen jälkeen, ja harjoitusajoiksi annettiin tiistai klo 7-10 ip. ja sunnuntai klo 8-11 ap. Huhtikuussa soittokunta pyysi alennusta vuokraan. Tähän johtokunta suostuikin poistaen valosta otetun vuokran. Näin ollen vuokra tippui kuudesta markasta viiteen mark- kaan. Seuraavina vuosina lähteet vaikenevat melkein tyystin torvisoittokunnasta. Yksi maininta torvisoitosta Virkkalassa on työväenyhdistyksen yleisestä kokouksesta 16.11.1910, jossa ajateltiin toimeenpanna ensimmäisenä adventtina lastenjuhla "Kuusen ynnä torvisoiton avustamana". Tilikirjan mukaan juhla todella pidettiin. Mutta kituvuosia nämä olivat niin työväen- liikkeelle kuin Virkkalan torvisoittokunnalle. Yleinen kokous totesi 8.12.1912, ettei soittokunta ole maksanut "useampaan aikaan" minkäänlaista vuokraa harjoituksistaan Tietolassa. Kokouksessa kävi ilmi, ettei Kaiku pysty maksamaan vuokraa, ja siksi kokous antoi rästit anteeksi, ja päätti kantaa vuokraa uudestaan joulukuun ensimmäisestä päivästä 1912 alkaen. Vuokra oli yhä sama viisi markkaa kuukaudelta. Ja ensimmäisen maailmansodan syttymisvuonna 1914, jolloin ulkoilmakokoukset kiellettiin, lakkasi torvisoittokunnan hil- jaiselokin tykkänään. Vuoden 1913 viimeinen esiintyminen oli torvisoittokunnalla 26.12., jolloin Kaiku tilattiin soittamaan "Naamio huvi" -tilaisuuteen. Tämän jälkeen vuoden 1914 aikana Kaiku soitti huvitoimikunnan järjestämissä tilaisuuksissa vain kaksi kertaa. Tanssi-iltamissa, joita oli paljon, käytet- tiin yksinäisiä soittajia, usein harmonikan taitajia. Kaiku esiintyi iltamissa 31.5., jolloin muuhun ohjelmistoon kuului näytelmä ja runonlausunta. Toinen esiintyminen liittyi urheilul- liseen kesäjuhlaan 24.6., jolloin illalla oli torvisoittoa, näy- telmä ja palkintojen jako. Vielä iltamiin 16.8.1914 kaavailtiin runon ja näytelmän lisäksi torvisoittoa, mutta kyseistä tilai- suutta ei ilmeisesti pidetty. Ja vuonna 1915, työväenliikkeen hiljaisimpana vuotena, todettiin työväenyhdistyksen vuosikokouksessa torvisoittokunnan toiminnan lakanneen. Työväenyhdistyksen vuosikokous päätti tämän vuoksi "hommata sen kalusto yhdistyksen säilytettäväksi". On kuitenkin ilmeistä, että katko oli lyhytaikainen, sillä työväenliike lähti uuteen, vielä suurempaan nousuun kuin vuonna 1905. 1916 oli jäseniä jälleen puolitoistasataa, ja vuonna 1917 olivat melkein kaikki työläiset järjestäy- tyneet työväenyhdistyksiin ja ammattiosastoihin. Tuntuisi oudolta, jollei suurella teollisuuspaikkakunnalla olisi ollut vuonna 1917 omaa torvisoittokuntaa. Viitteen siitä, että Virkkalaan olisi uudelleen syntynyt torvisoittokunta, antaa kuvaus vapunvietosta Lohjalla 1917, joka oli paikalli- sessa lehdessä.1 Siinä kuvataan, miten Virkkalan työväenyhdistys tuli Pohjois-Lohjan työväenyhdistyksiä vastaan puolivälissä Lohjankylää ja Virkkalaa "torvisoiton kaikuessa". Mutta annetaan lehtimiehen kynän puhua: 1 Länsi-Uusimaa 5.5.1917 "Järjestynyt työväki toimeenpani täällä tavanmukaiset vappu- kulkueet ja -juhlallisuudet. Klo puoli 10 aikaan kokoontuivat joukot torille, johon järjestynein rivein saapuivat Immulan ja Paloniemen työväen yhdistykset. Kun soittokunta oli soittanut marsseja sekä muita soittoesityksiä lähti joukkue järjestynein rivein, liput liehuen Virkkalaan. Väkeä oli huonosta kelistä huolimatta kulkueessa noin 600 henkeä. Matkalla, puolitiessä, tuli Virkkalan työväen yhdistys torvi- soiton kaikuessa vastaan. Yhdessä jatkettiin matkaa Virkkalan työväentalolle, jossa ohjelmassa oli soittoa, puheita ja runonlausuntoa. Klo 3 aikaan lähti kulkue takaisin Lohjankylään, jossa klo 6 aikaan työväen- talolla alkoi iltama..." Kansalaissodan jälkeen toiminta pääsi elpymään vuoden 1919 puo- lella. Huvitoimikunnan kokouksessa suunniteltiin iltamia 11.6.1919, ja tosin hieman alentavasti toimikunta suunnitteli, että "soittamaan päätettiin pyytää Aksell Nicklén jos ei hän niin sitte Soittokunta pyytä". Samoihin aikoihin, 26.6.1919 keskusteli Virkkalan työväenyhdistyksen johtokunta torvi- soittokunnan harjoituksen pitovuokrasta, mutta asia jätettiin avonaiseksi. Heinäkuusta 1919 lähtien vuoden loppuun esiintyi torvisoitto- kunta huvitoimikunnan tilaisuuksissa viisi kertaa. Näistä kolme oli iltamia, yksi urheilujuhla ja viimeinen ajan työväenyhdis- tyksille tyypillinen iltama vankien hyväksi. Se pidettiin 31.12.1919 ja ohjelmaan kuului näytöskappale "Nouseva kosto", kuorolaulua, runo, kertomus, torvisoittoa, runo, pyramiideja ja lopuksi yleinen tanssi. Ja tämän esitelmän kauniiksi lopuksi nimi Kaiku esiintyy ensimmäisen kerran kansalaissodan jälkeen huvitoimikunnan pöytäkirjassa 19.1.1920, jolloin "soittaan päätettiin pyytää soittokunta Kaiku". Tästä eteenpäin voidaan huvitoimikunnan tilikirjasta satunnaisesti seurata soittokunta Kaikun esiintymisiä.1 Vuonna 1921 maksettiin soittokunta Kaikulle kaksi kertaa 300 markkaa, 26.7. ja 18.4. Vuonna 1923 mainitaan Kaiku kolme kertaa, maksun ollessa 200-350 markkaa: 17.8., 28.12. ja 31.12. 1 useasti ei tilikirjaan ole merkitty, kenelle on soitosta maksettu. Samoin merkinnät vaihtelevat sihteeristä riippuen hyvin pikkutarkasta sangen suuripiirteiseen. Lisäksi kaikissa Virkkalan työväenyhdistyksen pöytäkirjoissa on aukkoja. Samana vuonna maksoi Kaiku vuokraa Virkkalan työväenyhdistyk- selle 75 markkaa. Vuonna 1924 huvitoimikunta maksoi viisi kertaa Kaikulle: 1.1. 250 markkaa, 23.3. 225 markkaa, 25.3. myös 225 markkaa, 6.4. 99 markkaa ja lopuksi kerralla peräti 525 markkaa. Kyseisenä vuonna mainitsee lisäksi työväenyhdistyksen kassakirja Kaikun kahteen otteeseen, yhdistyksen maksaessa sille 200 markkaa ja lainatessaan 2000 markkaa. Kyseisille rahasummille ei voine keksiä muuta merkitystä kuin torvien uusiminen tai nuottien hankkiminen. Outoa kylläkin, vuonna 1925 ei mainita Kaikua enää kertaakaan huvitoimikunnan tilikirjoissa. Ainoa seuraava merkintä on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1933. Tuolloin huvitoimikunnan pöytäkirjassa päätettiin käyttää vappuna Kaikua. Joten torvisoittokunta Kaiku eli vielä pitkään....Jos joku tämän lukevista sattuisi tietämään lisää tästä torvisoittokunnasta tai jatkoa tarinaan, niin voisi ottaa ystävällisesti yhteyttä tämän pienen tarinan tekijään: FL Esa Koskinen Kohtolankatu 1 D 26 08100 Lohja puh. 019-341122 työ, 019-343722 kotiin Lähteet: Vírkkalan työväenyhdistys, Lohjan museo: Yleisten kokousten (kuukausi- ja vuosikokoukset) ptkt Johtokunnan ptkt Kassakirja Huvitoimikunnan ptkt Huvitoimikunnan tilikirjat Kansallisarkisto: valtiorikosylioikeuden aktit (VRYO)